Kaisa pohtii X

Olen ollut muutaman päivän kipeänä. Ensin lähti ääni, ja kun sunnuntaina istuin koneelle aikomuksena luoda muutama loistelias luku Bettyä, teksti ei vain kulkenut. Siitä pitäen olinkin pari päivää sängyssä, nyt olen välillä koettanut käydä myös töissä. (Ja kyllä, yskin. Mutta en taida silti olla keuhkotautinen. :)

Samalla olen stressannut Bettyn loppuluvuilla. Siis edelleenkään tämä ei ole ihan vielä loppumassa, mutta olen pyöritellyt tarinaa ja ihmetellyt, mitä ja missä ja milloin. Kuka ja kuinka.

Kun tähän lisää taudin tuoman huonon olon, niin olen välillä hartaasti katunut, että edes ryhdyin tätä kirjoittamaan. Minä kun tykkäisin, että tekstiä olisi aina jonkun verran varastossa, hiottavana, pyöritettävänä, muokattavana tulevia tapahtumia tukemaan, mutta nyt nuo varastot ovat kutistuneet aivan olemattomiin. 

Tänään töiden jälkeen yritin saada vähän tekstiä aikaan. Onnistuin aika surkeasti, mutta kun sitten menin taas makaamaan, minulle selvisi, miten tarina jatkuu. Sekin on hyvä. Tiedän, että teksti kyllä tulee, kunhan tiedän, mistä sen pitäisi kertoa. Toivon mukaan pääsen edes vähän vielä teitä yllättämään!

Silti pyydän kärsivällisyyttä, jos tämä julkaisutahti tässä vähän hidastuu...