Jos kyseessä olisi vanhanajan tyttökirja, kirjoittaisin näissä jälkisanoissa jotakin sen tyylistä kuin "ja niin me jätämme tuon nuoren perheen nauttimaan onnestaan". Ai, mutta kyseessähän on vanhanajan tyttökirja!
Näin siis päättyi tämä tarina. Helmikuussa tiesin, että se päättyy pikku Stuartin syntymään. (Etsikääpä taas Anna-viittaus!) Paljon muuta en tiennytkään. Tarina on välillä kuljettanut minua enemmän kuin minä sitä. Osa suunnittelemistani tapahtumista jäi tapahtumatta, kun taas mukaan tuli paljon sellaista, jota en ollut alun pitäen suunnitellut.
On ollut erittäin mielenkiintoinen kokemus kirjoittaa tätä "Betty-kirjaa" samanaikaisesti kuin te olette lukeneet sitä. Sydämellinen kiitos mukana elämisestä ja kommenteista. Välillä olen katkerasti katunut sitä, etten ensin kirjoittanut tarinaa ja sitten vasta julkaissut, mutta tällä hetkellä en antaisi tätä kokemusta pois.
Tämä kolmas Betty-tarina poikkeaa monessa suhteessa aiemmista. Ensinnäkin ensimmäistä ja toista osaa kirjoittaessani olin noin parikymppinen, Bettyn ikäinen itse. Toiseksi kirjoitin ne tarinat vain itselleni, mieleenikään ei koskaan tullut, että julkaisisin niitä missään. Kolmanneksi kirjoitin ne käsin. Ensimmäiset versiot syntyivät pikkuruutuiselle paperille täytekynällä (joka ei varmaankaan ollut yhtä hieno kuin Bettyn), siitä kirjoitin ne puhtaaksi.
Te lukijat olettekin kommenteissa huomanneet eron, kun olette maininneet, että tässä tarinassa näkyy aikuisempi ote. Itse huomaan eron myös siinä, että vaikka tarinassa on lukuja suunnilleen yhtä monta kuin aiemmissa, sivumäärä on huomattavasti suurempi - luvut ovat pitkiä. Pelkäsin, että kun kirjoitan suoraan julkisuuteen, alan sensuroida tekstiäni, mutta sitä virhettä en toivon mukaan ole tehnyt. Olen luottanut siihen, että joka tätä tekstiä lukee, nauttii tietysti naiiviudesta ja sentimentaalisuudesta.
Kiitos seurastanne - ehkä vielä tapaamme näissä merkeissä uudelleen! Ainakin nimikilpailun voittajan palaan vielä julkistamaan.
Kiitos meidän kirjailijattarelle sulosesta ja paikoin jännittävästä kertomuksesta! Tähän on varmaan hyvä kirjoittaa lisää, mutta hyvä näinkin! Seesteinen loppu! Kiitos!
VastaaPoistaKiitos! Bettyn tarinaa oli nautinnollista lukea.
VastaaPoistaTuohon luvun loppuun kirjoitinkin jo, mutta on se silti toistamisen arvoinen: Kiitos Kaisa siitä, että jaoit tämän meidän kanssamme. Tämä oli kirja, josta tuli hyvä mieli.
VastaaPoistaNiinpä. Aina, kun saa luettua loppuun hyvän kirjan, jää vähäksi aikaa tyhjä olo. Näin kävi nytkin.
VastaaPoistaKiitos Kaisa! Toivottavasti otat jatkossakin meidät lukijoiksesi.
Kiitos Bettyn tarinasta,sitä oli tosi ihana lukea:)
VastaaPoistaKiitos Kaisa, minäkin pidin kovasti kaikista Bettyistä. Näihin suorastaan jäi koukkuun! Mutta mitäs mä nyt sitten luen? :D
VastaaPoistaStuart on tietenkin samanlainen nimi kun Annan nuorimmalla pojalla eli Shirleyllä :)
VastaaPoistaMutta luinko oikein, että "ehkä vielä tapaamme näissä merkeissä"??? ON SIIS TOIVOA????
Betty on ihan oikeasti ollu mulle tosi tärkeä kirja. Teen töitä kovassa bisneksessä, eikä mikään vie mua niin nopeasti kauas pois pahan maailman melskeestä kuin Betty. Ihminen, tai ainakin naisihminen, kaipaa välillä rauhallista tunnelmaa ja romanttista kerrontaa. Niin se vaan on :)
Tarja, totta tuokin - mutta se ei ollut se juttu tai paremminkin lause, jonka tietoisesti tuonne sijoitin... :D
VastaaPoistaNo, ehkä se on liian vaikea. Selailin vain taannoin jotain Anna-kirjaa, jossa todettiin, että Annan silmät olivat "harmaat kuin aamutaivas".
Niin joo... Se aamutaivas tais olla niin ilmiselvä etten sitä tullu ajatelleeksikaan :) Niistä harmaista silmistähän puhuu ensin Marilla ja Matthew ja sitten Gilbert ja vissiin se Roykin.
VastaaPoista