Mistä tässä blogissa on kysymys?

Olen jo Betty- ja Betty maailmalla -blogien alussa kertonut, miten Betty ja hänen maailmansa syntyivät klassisten tyttökirjojen innoittamina. Nämä blogikirjat saivat kesällä 2008 yllättävän laajan ja innostuneen ystäväpiirin. Tarinan päättyessä tyttökirja-oikeaoppisesti kihlaukseen monet pyysivät minulta jatkoa. Olin aikanaan kirjoittanut sitä muutamia lukuja, mutta sitten tarina oli hyytynyt. Niinpä en antanut mitään toivoa siitä, että kertoisin Bettyn myöhemmistä vaiheista.

Talvella 2008–09 innostuin kuitenkin painattamaan Betty-kirjat itselleni Books on Demand –palvelun kautta. Kun kävin niitä läpi toistamiseen vuoden sisällä, syntyi pieni kutina siitä, että olisipa hauska palata vielä kerran Bettyn maailmaan.

Niinpä päätin kirjoittaa Bettyn tarinan kolmannen osan loppuun ja julkaista sitä suljetussa blogissa sitä mukaa kuin tarinaa syntyi. Lukijaksi sai ilmoittautua kuka tahansa, mutta salasanan vaatimisella soin itselleni vähän selustatukea.

Kolmisenkymmentä lukijaa seurasi helmikuusta toukokuuhun 2009 Bettyn naimisiinmenoa ja avioliiton ensiaikoja. Sain hyvää, rakentavaa palautetta ja paljon hyvää mieltä. Tässä tairnassa onkin Bettyn vaiheiden lomassa "Kirjoittajan mietteitä", joissa olen pohdiskellut kirjoittamista.

Tämä kolmas Betty-tarina poikkeaa monessa suhteessa aiemmista. Ensinnäkin ensimmäistä ja toista osaa kirjoittaessani olin noin parikymppinen, Bettyn ikäinen itse. Toiseksi kirjoitin ne tarinat vain itselleni. Kolmanneksi kirjoitin ne käsin. Ensimmäiset versiot syntyivät pikkuruutuiselle paperille täytekynällä (joka ei varmaankaan ollut yhtä hieno kuin Bettyn), siitä kirjoitin ne puhtaaksi.
Kommenttien perusteella lukijat huomasivatkin eron mainiten, että tässä tarinassa näkyy aikuisempi ote. Itse huomaan eron myös siinä, että vaikka tarinassa on lukuja suunnilleen yhtä monta kuin aiemmissa, sivumäärä on huomattavasti suurempi – luvut ovat pitkiä. Pelkäsin, että kun kirjoitan suoraan julkisuuteen, alan sensuroida tekstiäni, mutta sitä virhettä en toivon mukaan ole tehnyt. Olen luottanut siihen, että joka tätä tekstiä lukee, nauttii tietysti naiiviudesta ja sentimentaalisuudesta.

Vielä julkaisuvaiheessa tarinan työnimenä oli yksinkertaisesti Betty III. Tarinan lähestyessä loppuaan järjestin blogissa kilpailun nimestä, ja sen voitti nimimerkki Hiiruska ehdotuksellaan Betty oppii elämää.

Edelleen kyseessä ei ole mikään oikea historiallinen romaani. En ole tehnyt tähä tarinaan juuri enempää taustatyötä kuin mitä tyttökirjojen ahkera lukeminen ja historian opiskelu aikanaan ovat olleet. Aikakauden ilmapiirin yritän pitää oikeana, mutta muuten tarinan miljöö on edelleen kokonaan ja täysin mielikuvitukseni tuotetta.

Edelleen toivon, että Bettyn viaton maailma voisi ilahduttaa jotakuta arjen keskellä ponnistelevaa, kaikesta naiiviudestaan huolimatta.

****
Lisätietoa julkaistuista kirjoistani löytyy täältä.
Oma blogini Kurakauppalan Kaisa
Huom. Vaikka tekstini on saanut kovasti vaikutteita vanhoista tyttökirjoista, se on silti omani ja pidätän sen tekijänoikeudet.
© 1994, 2009 Kaisa Ikola

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti